Kerronpa vähän taustoja;
Ala-asteella harrastin tanssia,yleisurheilua ja jalkapalloa. Urheilin ainakin 4 kertaa viikossa yleensä jopa enemmän. Rakastin urheilua ja rakastan edelleen. Minua kuljetettiin harrastuksesta toiseen minne ikinä halusin ja mitä se maksoikaan. Saan olla tyytyväinen,että vanhempani ovat kuskanneet ja maksaneet harrastukseni AINA. Liikunnan numeroni on aina ollut 9 tai 10. Liikuntatunnit ovat aina olleet parasta.
Yläasteella: Harrastin jalkapalloa ja yleisurheilua. Yhtäkkiä kaikki loppui. Todella lupaava pituushyppy urani loppui kuin seinään hajottaessani polven. Siitä ei tule enää ehjää. Akillesjänne huusi hoosiannaa pelkästä kävelystä,mutta silti jatkoin jalkapalloa. Sitten oli pakko lopettaa. Kärsin akillesjänteen rasituksesta 24/7. En voinut enää kävellä edes kauppaan ilman kipua. Oli pakko lopettaa.
Lukio: Harrastuksiini kuului enää kävely. Malminkartanon rappuset ylös alas ja 7km lenkki päälle 5krt/viikossa. Kunto pysyi ja oli hyvä. Pelkästään tällä.
Sitten muutto miehen kanssa samaan asuntoon,ei enää rappusia eikä enää lenkkejä. Tästä se alkoi. Syytänkö miestäni? En tietenkään. Itse minä sinne kotiin jäin kiehnäämään ja löysäämään. Oma selkäranka puuttui.
Nyt: Selkärankaa on,mutta työtä on niin jumalattomasti. 20kg.
Hengästyn pelkästä ajatuksesta. 40kg läskiä?! 40 maitotölkkiä turhaan kannettavana?
Tiedättekö mitä? Ensikerralla jotain shokeeraavaa luvassa.
H
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti